Taas on joulu ja lomaakin koulusta. Kaikki on jatkunut entisellään. Koulussa on samanlaista ja nimittelyt jatkuvat edelleen, samoin tappelut. Kieltäydyin jo menemästä kouluunkin ja pitkän tivaamisen jälkeen kerroin viimein äidilleni, miksi se kouluunmeno on niin hankalaa. Hän soitti opettajalle ja menimme käymäänkin siellä opettajan asunnolla. Mutta ei siitä mitään hyötyä ollut.

Joulupukki on jo aika vanha. Hän tuntee meidät kaikki, onhan hän käynyt meillä jo monta vuotta. Tiedän ihan hyvin, että ei joulupukkeja ole olemassakaan. Meidän pukkimme on Verikoffin pappa, senkin tiedän. Hän asuu aika lähellä meitä ja vaikka tiedänkin kuka hän on, niin en ole koskaan nähnyt tätä miestä muuten kuin joulupukkina.

Tarjolla on taas paljon ruokaa. On kinkkua, kaikki mahdolliset laatikot, rosollia ja sitä punaista kastiketta, suutarinlohta, silliä, lohta, lipeäkalaa ja siikaa. On leikkeleitä montaa eri sorttia ja tietenkin leipää. Aika tulee aattona niin pitkäksi, eikä millään meinaa jaksa odottaa iltaan asti. Lipeäkalaa en syö, mutta kaikesta muusta pidän.

Tänä jouluna lahjoja on aika paljon. Olen jo pitkään odottanut uusia luistimia ja suojia. Sieltähän ne pukin säkistä tulevat. Luistimet ovat mustat ja niissä on oranssinen alaosa, polvisuojat ovat myös oranssiset ja hanskat mustat ja niissä on keltainen kämmen. Pelaan niin paljon kiekkoa talvella ja nyt on kunnon varusteetkin. Kaikki ovat tyytyväisen näköisiä ja ruokaa syödään taas niin, että maha pullottaa ja on melkein paha olokin syömisen jälkeen. Jouluaatto on yksi niistä päivistä kun ei tarvitse ajatella mitään eikä pelätä.

Olen aina nykyään valppaana. Jos huomaan, että on jotain sanomista niin koitan mennä isäni ja äitini väliin ja yritän saada heidän huomionsa ihan muihin asioihin.

Olemme löytäneet uuden luistelupaikan. Huuhkon kosken yläosa jäätyy ja menemme sinne sillan alle luistelemaan. Se on aika korkealla ja sieltä voi katsoa alhaalla olevaa jäätynyttä jokea, mutta varovainen saa olla kun pudotus alas on niin suuri. Eikä siinä ole mitään esteitä, voisi pudotakin jos ei ole tarkkana.

Rakennamme talvella ensimmäisen hyppyrimme. Talon takana on jyrkkä kallio ja siihen rinteeseen saa tehtyä vauhtimäen. Yläosan jälkeen on pieni tasainen kallioinen alue ja sen alla taas pieni mäki. Sen kallionnyppylän päälle rakennamme sen hyppyrin ja alastulorinne on melkein luonnostaan valmiina. Siinä niitä kilpailuja sitten järjestämme ja mittaamme aina miten pitkälle kukin hyppää. Välillä sitä kaadutaan hypyn jälkeen ja niitä verisiä neniä on aika paljon talven mittaan.

Taas Villen saunan lauteilla, isäni ja äitini, minä ja pikkuveljeni Sakke. En tiedä mitä  tapahtuu, mutta taas käsi heilahtaa yhtäkkiä ja nyrkillä suoraan pikkuveljeäni otsaan. Sakke istuu hölmistyneenä, alkaa itkemään  ja otsassa on pyöreä punainen jälki. Siitä lyönnistä kuului sellainen outo äänikin.  Minkä takia mietin. Kukaan ei tehnyt yhtään mitään ja pikkuveljeni on vielä niin pieni. En osaa nyt pelätäkään, taidan olla vihainen. Äiti on taas hiljaa.