Tulee syksy ja kesä alkaa olla ohi. Parakissamme, missä edelleen asumme on pieni kamina, joka lämmittää meitä. En tiedä missä ruokaa tehdään. Meillä on ahdasta kun isäni ja äitini, minun ja kolmen veljeni kanssa asumme siellä. Alan pelätä enemmän ja isäni alkaa muuttua kummalliseksi. Hän saa outoja kohtauksia ja muuttuu yhtäkkiä ihan erilaiseksi. Hän on hyvin vihainen jostain. En tiedä mistä, mutta hän vie isoveljeni ulos ja pian ulkoa kuuluu isoveljeni huuto. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta tiedän mitä ulkona tapahtuu. Jälkeenpäin isälläni on paha mieli ja hän on taas kiltti. En tiedä missä äitini on, kaikki ovat taas poissa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pääsemme muuttamaan kopistamme taloon. Siellä on pieni keittiö ja vähän suurempi kamari. Keittiössä on hella ja kamina ja siellä tehdään ruokaa ja syödään. Pienessä kamarissa nukumme kaikki, ihan niin kuin kopissammekin. Sisällä on sentään lämmin. Kamarissa on yksi sänky ja muut nukkuvat lattialla olevilla patjoilla. Tunnen hyvin vanhempieni ruumiinlämmön ja hien hajun. Hien haju ja lämpö tuntuvat hyviltä ja turvallisilta ja heidän viereensä on helppo nukahtaa.

Talosta suurin osa on leipomoa. Leipomossa on suuri punainen tiilinen seinä missä on kaksi mustaa uuniluukkua. Talon seiniä reunustavat puiset pöydät, missä leipää ja pullaa leivotaan. Lattia on betonia ja leipomon ovi vie talon takapihalle. Muistan valkoisen taikinakoneen ja suuren rasvankeittimen , jossa paistetaan munkkeja . Samalla tontilla, tien vieressä on vielä kioski. Siellä myydään meidän leipomon tavaroita. Myydään siellä karkkejakin, jäätelöä ja limpparia.

Isä ja äiti heräävät aikaisin kun me vielä nukumme. Nousemme aamulla tuoreen leivän tuoksuun. Leivän tuoksuun sekoittuu munkkirasvan tuoksu. Meillä on aina tuoretta pullaa ja lihapiirakoita. Kun päivä valkenee aletaan tavaroita pakata leipälaatikoihin ja ne viedään pakettiautoon. Se auto on vihreä ja sen merkki on Fordson. Luulen, että se on uusi tai se näyttää uudelta. Isäni ajaa autoa ja vie leivät kauppoihin ja kioskeihin. Olen joskus isäni mukana, hänen apupoikanaan ja käymme Huolman ja Tapanin kaupassa, kioskissa Myllyn lähellä ja Naantalissa. Läiken mamma ja pappa omistavat sen kioskin. He käyvät meillä aina kylässä ja tuovat tuliaisia meille lapsille. Mamma on kiltti ja hymyilee paljon. He pelaavat  marjapussia isäni ja äitini kanssa. Silloin kaikki ovat hyvällä tuulella. Mekin käydään välillä Läiken mamman luona  kylässä. Heillä on iso hieno talo ja suuri puutarha.

Sunnuntaisin saa nukkua pitkään, sillä silloin ei leivota. Sunnuntai on mukava päivä ja silloin syödään eri ruokiakin. Aamypöydässä on leikkeleitä, maksamakkaraa, kinkkua, kieltä ja juustoa. Sekaleipä on pehmeää ja tuoksuu hiivalta. Kaikki ovat yhtä aikaa aamupöydässä ja juomme kahvia. Kahvin joukkoon laitan kermaa ja sokeria ja sullon joukkoon tuoretta pitkoa. Sitä sanotaan pullamosoksi ja se tuntuu lämpimältä ja makealta suussa.