Istun auton takapenkillä. Voi olla, että se isän pää kaatuu hyvinkin pian sanoo äitini. Pää kaatuu, ymmärrän kyllä mitä se tarkoittaa. Sehän tarkoittaa, että isäni kuolee. Tiedän, että hänellä on kuolio munuaisissa ja että päätä särkee taukoamatta. Suuri levottomuus iskee mieleeni ja on paha olla. Minkä takia minun isäni pitää kuolla?

Miten minustakin on tullut paha poika. Poltan välillä tupakkaa, tiedän ettei saisi. Vien rahaa, tiedän ettei saisi sitäkään tehdä. Kyllä sinut täytyy laittaa kasvatuslaitokseen, sanoo äitini. Minut kasvatuslaitokseen. Eroon perheestäni. Minkä ihmeen takia?

Enoni Toivo ja hänen vaimonsa Astrid ovat lapsettomia. He haluaisivat lapsen, mutta eivät voi saada. Toivon ensimmäinen vaimo muuten teki itsemurhan ja hyppäsi ikkunasta. Ei siitä juurikaan puhuta, mutta kuulen sen kuitenkin. Onhan heillä rahaa ja Opel Käpitän, kermanvalkoinen ja ihan uusi. Niin, he haluaisivat lapsen. Adoptoida, tiedän senkin mitä se tarkoittaa. He ottaisivat veljeni Karin, mutta hänhän on se perheen suosikkipoika. Edelleen hänestä tulee insinööri isona, on aina tullut.

Kun häntä ei voi saada niin kenet sitten. Minut tietenkin. Kuuntelen sitä keskustelua ja tekee niin pahaa olla siinä ja kuunnella. Tietenkin, olisihan sitä mukavaa elää vailla mitään huolia ja rahaa olisi. Miksi minut pitäisi erottaa perheestäni? Miksi juuri minä? En ymmärrä ja ajattelen, että mitä ihmettä olen tehnyt kun minut annetaan pois. Se juttu jää kuitenkin siihen. Mutta kasvatuslaitokseen kuitenkin.

Laivassa kun on töissä niin siellä joutuu välillä käymään lääkärissä. Merimieslääkärissä. Isäni käy meidän kunnanlääkärin luona ja tuo ruskean pullon kotiin. Siihen pitäisi se pissanäyte antaa. Isäni kysyy josko minä voisin pissata siihen pulloon. En kyllä millään halua, mutta lopulta suostun. Onkohan tällä jotain tekemistä isäni sairaan munuaisen kanssa? Ei se kuitenkaan tunnu hyvältä ja onhan se huijaamista ja väärin.