Ensimmäinen vuosi koulussa alkaa olla takana ja kahdeksas syntymäpäiväni lähestyy. Olen syntynyt Ruusun päivänä. Ihan hölmöä syntyä tuollaisena päivänä. Kuka nyt haluaisi Ruusun päivän syntymäpäiväksi.

Keväjuhlassa lauletaan Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti joka paikaa koristaa kukkanen. Olen kuulut sen ennenkin isoveljeni kevätjuhlissa. Se on niin kaunis ja taas kun sen kuulen niin mieli tulee haikeaksi eikä kyyneleetkään ole kaukana. Osaa luokkatovereistani en näe ennen kuin syksyllä kun koulut taas alkavat.

Koulu on ollut ihan helppoa. Osasin jo laskea ja lukea kun menin kouluun. Nyt saan olla koko kesän vapaana ja kukaan ei ole kiusaamassa ja huutelemassa minulle. Pikkuveljenikin on jo viisivuotias ja hänestäkin alkaa olla seuraa.

Kaivamme toisen majamme kallion takana olevaan metsään. Haemme lapiot ja katsomme paikan, mikä ei täyty vedellä. Teemme isomman majan kuin ensimmäinen oli. Päivä on kulunut ja majamme alkaa olla valmis. Havut vielä katon päälle ja uusi piilopaikkamme on valmis. Majamme on niin hyvin naamioitu ja kun katto on maan tasalla niin kukaan ei erota sitä kauempaa, eikä tiedä missä se on. Ei muut kuin me kolme Arska, Matse ja minä.

Kotona tappelemme koko ajan veljieni kanssa. Painimme ja mekastamme. Kesällä ei paljon sisällä olla. Entiset kesäiset leikit jatkuvat samojen kavereiden kanssa. Arskan vanhemmat ovat vuokranneet mökin Luonnonmaalta ja olen monta viikonloppua siellä heidän kanssaa. Se mökki on aivan rannassa ihan Ukkopekan sillan vieressä. Osan kesästä vietän taas Lokalahdella.

Äitini puhuu Helenasta, jostain tuttavansa tytöstä Naantalista. Helenalla on leukemia. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se on vaarallista ja siihen voi kuolla. Näen Helenan myöhemmin kesällä kun istumme saman auton takapenkillä. Helena on minua vähän vanhempi ja kun katson häntä niin hänen kasvonsa näyttävät kummallisilta, paksuilta tai turvonneilta. En näe Helenaa enää tämän jälkeen, mutta kuulen hänestä. Myöhemmin syksyllä Helena sitten kuolee. Äitini kertoo, että kun Helena kuoli hän oli sanonut näkevänsä, että Jeesus tuli hakemaan häntä. Ymmärrän hyvin mitä se tarkoittaa.

Taas on jotain tapahtunut kotona. Seison Matin talon edessä orapihlaja-aidan takana. Kello on jo niin paljon, että kaikki ovat nukkumassa. Katson edessä olevaa tietä ja näen isäni ajavan pyörällä sitä pitkin ja katselevan ympärilleen. Olen ihan hiljaa eikä hän näe minua.

Kesällä on valoisaa, eikä tarvitse niin kovin pelätä. Ei tarvitse katsoa sänkyjen alle eikä verhojen taakse.