Meidän kioskin edessä on paljon tupakan tumppeja ja alamme pikkuveljeni kanssa keräämään niitä. Lähdemme hakemaan ylhäältä talosta tulitikkuja ja menemme takaisin ulos. Tupakka ei maistu hyvältä ja se tuntuu päässä omituiselta. Hiivimme selät kyyryssä talon seinustaa pitkin ja äitimme huomaa meidät ja tietää heti mitä olemme tekemässä. "Pojat, ette kai te polta tupakkaa?", hän kysyy. Äiti on kuitenkin kiltti, eikä kerro kenellekään.

Käymme lauantaisin kaupungissa Willen saunassa. Se on yhden kerrostalon alakerrassa. Lasikopin takana istuu joku nainen kun sinne menee ja saamme oman pukuhuoneen. Pesuhuone on iso ja seinät valkoista kaakelia. Löylyhuone on myös iso ja sinne mahtuisi monta ihmistä, mutta meitä on viisi. Se löyly on niin kuumaa, että kainaloita alkaa kirvellä. Tulee kova hiki ja kun sormella hankaa ihoa vastan niin ihosta irtoaa sellaisia harmaita lieruja, Löylyn jälkeen saunanpesijä pesee meidät ja joka kerta se pesijä kovilla näpeillään hieroo hiuksia niin, että tuntuu. Puhtaana menemme takaisin pukuhuoneeseen ja saamme pestyt alusvaatteet päällemme ja pienen pullon keltaista Jaffaa. Aina kun ajamme kotiin päin pysähdymme Martin tai Tuomiokirkon nakkikioskilla ja ostamme höyrytettyjä lihapiirakoita ja nakkeja. Niitä on niin paljon, että vatsa tulee ihan liika täyteen ja kestää kauan ennen kuin täysi olo menee ohi.

Meille tulee ruskeita täysinäisiä kangassäkkejä jostain. Ne viedään keittiöön ja ovet laitetaan lukkoon. Säkeissä on sisällä muovinen suoja sen sisällä paljon tupakkaa ja muistan, että siellä on suklaatakin ja olisiko ollut kahviakin. Ymmärrän, että ne ovat tulleet Ruotsista. Se on jotain salaista ja siitä ei saa puhua kenellekään. Kun ne tavarat on otettu säkeistä pois ne viedään jonnekin. Niitä säkkejä tuli muutaman kerran ja aina se oli yhtä salaista ihan niin kuin jotain pahaa olisi tehty. Kuulen kun vanhempani puhuvat, että Ruotsissa on paljon sellaista tavaraa mitä Suomesta ei saa.

Muistan kun poliisikin käy joskus oven takana ja niitä ei päästetä sisään. Ollaan hiljaa niin ettei kukaan kuule. Kerran muistan kun joku poliisi taas tuli oven taakse, ja äitini huusi, että mitä helvettiä te täällä teette eikä avannut ovea. Ei se tunnu yhtään mukavalta, enkä tiedä mitä taas on tapahtunut. Tiedän, että se ei ole hyvää, mutta en tiedä mitä se on.