Anttilan Pekka on ollut meidän nuorempien veljesten elämässä jo jonkin aikaa. Hän tuli juuri sopivasti kun tarvittiin apua. Anttilan Pekka on montaa kertaa mukanamme touhuissamme varsinkin jos on jääty kiinni jostain, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Aina se oli Pekan syytä, jos ei muuten niin ainakin ehdottajana. Aika kauan se meni täydestä, mutta sitten yksi kerta ei naama pysynytkään enää peruslukemilla ja koko juttu paljastui. Anttilan Pekka oli kehittämämme mielikuvituskaveri, mutta paljastumisestaan huolimatta Pekka jäi elämäämme pitkäksi aikaa ja siitä edespäin ihan perheen vitsinä. Pekka oli kyllä hyvä kaveri. Aina se suostui kaikkeen, eikä koskaan livennyt porukoista, ei pahassakaan paikassa.

Oppari onkin aika erilainen kuin kansakoulu. Koulumatka pitenee yli kahteen kilometriin ja halki metsäisen polun taivallamme sen. Ei ole enää Matse ja Arska mukana. Hieman on haikea olo kun kaverit menevät muualle kouluun.

Opparissa ei ollakaan enää koko aikaa samassa luokassa ja opettajatkin vaihtuu oppiaineen mukaan. Soinin Anneli on luokanvalvojana ja hän opettaa ruotsia ja englantia. Koulu on paljon suurempi kuin entinen koulu ja vaatenaulakotkin on kaikki koulun ala-aulassa. Ala-aulassa on kioskikin ja mitäpäs muuta sieltä saa kuin munkkeja ja limpparia. Ei tupakkaa kuitenkaan.

Tulee paljon uusia kavereita ja Turustakin on monta oppilasta. Isoveljeni on samassa koulussa, vaikka ei nyt ole huomaavinaan. No kai tähänkin tottuu. Ei se koulu sen vaikempaa ole vieläkään. Läksyjä tulee kyllä enemmän ja täytyyhän niitä tehdä. Koulupäivätkin ovat pidempiä kuin aikaisemmin ja perjantaisin alkaa aina särkemään päätä.