Laina-tädille vietiin viikonloppuisin aina sanomalehti. Juoksimme kovaa isoveljeni kanssa portaita ylös ja siellä se täti aina odotti meitä. Emme me sieltä tyhjin käsin tulleet takaisin. Laina antoi niitä kirpeän makuisia jääkarhukarkkeja ja kiiltävään paperiin käärittyjä kisukarkkeja. Ne maistuivat hyviltä kun niiden antoi sulaa hitaasti suussa. Sitten Laina-tätikin katosi jonnekin, en taaskaan tiedä mihin. Kukaan ei enää puhunut hänestä ja en tiedä hänestä mitään muuta kuin omat muistoni.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Äitini maha kasvoi koko ajan ja ihmettelin mitä nyt on tapahtumassa. Sain lokakuussa pikkuveljen. Muistan kun menimme jonnekin katsomaan äitiä ja hän istui sängyn laidalla vaaleanpunainen yöpuku päällään. Olin vihainen kun näin veljeni. En pitänyt hänestä yhtään, eikä ihme kun hän oli niin vaaleanpunainen ja ryppyinen. Taisin olla vihainen äidillenikin.

 

Seuraavaksi muistan joulun, muistan sen kovan odotuksen kun tiesin, että jotain jännää tapahtuu. Muistan vanhan pyykkikorin, missä lahjat olivat. Oli niitä aika paljon ja kaikki käärittyinä värikkäisiin joulupapereihin. Sain lahjoja, mutta vain kaksi jäi mieleeni. Oli muovinen, valkopiippuinen pieni pyssy. Siinä oli punainen perä ja aitoja muovikuteja. Niitä kun laittoi pyssyn sisään, niin ne lensivät piipusta ulos kun painoi liipasimesta. Se oli hieno pyssy. Toinen oli paloauto. Se toimi pattereilla ja aina kun se törmäsi johonkin, niin itsestää auto muutti suuntaa ja jatkoi matkaansa. Katolla vilkkui punainen valo, ihan niin kuin oikeissakin paloautoissa.

 

Emme asuneet kauan aikaa uudessa kodissamme. En muista sitä, mutta tiedän sen. En tiedä miksi muutimme omasta kodistamme pois. Muutimme valkoiseen taloon ja sekin oli ihan hieno. Tilaa meillä oli sielläkin. Mieleeni on jäänyt silitysrauta ja palavat verhot. Verhot olivat syttyneet kun äitini oli jättänyt raudan päälle, kun hän isäni kanssa lähti käymään jossain. Muutimme valkoisestakin talosta pian pois ruskeaan puutaloon. Asuimme talon toisessa kerroksessa ja sinne vei pihalta portaat ylös. Täälläkään emme asuneet kauan aikaa.

 

Muutimme mustaan taloon. Se oli musta ulkopuolelta ja sekin pelotti, Asuimme talon yläkerrassa. Tässäkin asunnossa oli jotain kummallista. Taas muistan ukonilman. Ei se ollut kova, mutta muistan taivaalla olleen kirjavan värisen pallon. Pallosalamaksi sitä kutsuttiin ja taas pelkäsin.

 

Mustassa talossakaan emme asuneet kauan aikaa. Seuraavaksi muistan kesän ja talonrakennuksen. Pyörivä betonimylly oli pihalla ja ronksutti omaa tahtiaan. Kesä oli kuuma ja meillä oli punaista jaffaa. Tämä talo rakennettiin mäen päälle. Se ei ollut hieno, mutta tiesin että se oli oma. Siitä tuli hirsitalo, ruman näköinen, vanhoista hirsistä rakennettu talo. Ennen kuin se oli valmis asuimme talon takana olevassa pienessä puisessa kopissa. Siellä oli yksi huone, ahdasta ja kylmää.

 

Siitä kesästä muistan sen jaffapullon ja pikkuveljeni, joka joi pullosta. Hän oli juuri oppinut kävelemään ja sai pullon suuhunsa ja joi siitä. Mutta ei siinä ollutkaan jaffaa, siinä oli bensaa ja taas tuli kiire lääkäriin. Olen juuri täyttänyt neljä vuotta.