Talon yläkerta on remontoitu. Sinne on tehty kaksi huonetta makuuhuoneiksi. Kokolattiamatot peittävät lattiaa.

Olen hereillä vuoteessani. Kaikki nukkuvat. Sänkyni päädyssä seisoo hahmo. Sillä on viitta päällä ja se seisoo siinä katsomassa minua sanomatta sanaakaan. Tiedän hyvin, että se on Jeesus ja hän on tullut hakemaan minua pois. En nuku, eikä tämä ole unta.

Pelkään niin paljon ja herätän vanhempani. Pyydän heitä soittamaan lääkärin ja sanon olevani sairas. Rauhoitu ja nuku, ei ole mitään hätää he sanovat ja äitini tulee viereeni nukkumaan. Nukahdan tutun hien hajun tuoksuun.

Ulkoa talon vierestä kuuluu ääniä. Pelkään ,että joku kiipeää talon palotikkaita yläkertaan ja tappaa meidät. Kukaan ei koskaan tule.

Talon katolta kuuluu rapinaa. Ajattelen mielessäni, että joku poraa katon läpi reiän ja ampuu meidät siitä reiästä.

Nukkuminen on aina iltaisin vaikeaa ja pelot valtaavat mieleni. Pelkään aina, että jotain pahaa tapahtuu. En pysty millään rauhoittumaan. Olen levoton ja alan rukoilla rauhoittaakseni itseäni. Lopulta aina nukahdan.

Kukaan ei tiedä, että pelkään. Kenellekään ei voi puhua siitä. Olen herkkä sanovat vanhempani.

Saamme uuden naapurin ja uuden pojan luokalleni. Hän on Lundmanin Kari ja hänellä on monta siskoa ja veljeä. Kari ei osaa sano plus. Hän koittaa sitä monta kertaa koulussa ja aina hän sanoo puls. Opettaja pyytää, että menisin Karin luokse ja yhdessä opettelisimme sitä. Heidän talonsa on vanha ja pihalla on kaksi vanhaa aittarakennusta. Karin äiti on tumma, kaunis iso nainen ja isä pitkä vaalea ja hoikka mies. Äidin nimi on Eira ja isän nimeä en tiedä.

Kioskissa on banaanilimonadia. Se on aivan saman keltaista kuin kusi. Otamme pullon, juomme siitä osan ja kusemme pulloon. Porukalla tarjoamme limpparia yhdelle kaverillemme ja odotamme mitä tapahtuu. Hän juo sitä ja kohta maistaa, että pullossa on jotain muutakin kuin banaanilimsaa. Kaveri sylkäisee kaaressa limsan ulos ja pärskii hetken aikaa. Naurunräkätyksestämme ei tule loppua.

Lompakkoon voi sitoa narun ja jättää se tielle. Menemme ojaan piiloon ja odotamme, että joku tulee paikalle ja yrittää ottaa sitä. Kun ohikulkija tulee kohdalle ja on nostamassa lompakkoa vedämme narusta sen pois. Ja taas meillä on niin hauskaa.