Koulu alkaa. Ensimmäisenä päivänä kävelen kouluun Arton ja Matin kanssa. Molemmilla kavereillani on äidit mukanaan. Minä menen yksin. Pojilla on uudet villatakit päällä. Saavumme kouluun ja meidät jaetaan luokkiin. Mikä pettymys, joudun eri luokkaan kuin parhaat kaverini. '

Opettaja laskee kuinka monta oppilasta luokassa on ja meitä on yksi liikaa. Se ylimääräinen olen minä, olen väärässä luokassa. Pääsen sittenkin kavereitteni kanssa samalle luokalle. Pettymys vaihtuu suureksi riemuksi.

Meidän opettaja on aika vanha. Hänen nimensä on Linnea Kalske. Kouluun mennään joka päivä paitsi sunnuntaina. Lauantaina on aina vähän lyhyempi päivä ja kaksi viimeistä tuntia on mukavia. En muista tuntien nimiä, mutta silloin tehdään aina jotain mukavaa. Näytellään  itse keksittyjä näytelmiä, lauletaan tai kysellään arvoituksia.

Nyt tiedän mikä silmiänikin vaivaa. Toinen silmäni katsoo sisällepäin, kieroon. Saan kuulla siitä päivittäin. Olen erilainen kuin muut. Minua kiusataan siitä, kierosilmä. Ja se ei ole lempinimi. lempinimiä ovat limppu ja munkki, tai ainakin luulen niin.

Joudun monta kertaa tappeluun jonkun kaverin kanssa ja painimme koulun pihalla. Joudumme puhutteluun ja jälki-istuntoon. Olen siellä jälki-istunnossa muutenkin kun tulee tunnilla naurukohtauksia kavereiden kanssa välillä.

Pikkuveljeni on nyt neljä vuotias ja hän saa olla kotona. Hänestä on tullut isäni lemmikki ja lähtee monta kertaa tämän mukana jakamaan leipää kauppoihin. Vanhempi veljeni on kymmenen ja hänestä tulee insinööri. vanhin meistä on jo viidentoista ja hän ei ole koskaan kotona.

Auto ajaa ojaan Ihalantien mutkassa ihan meidän vieressä. Kuulemme rysäyksen ja menemme katsomaan. Siellä se auto on ojassa. Se siirretään meidän pihalle. Pian tulevat poliisit ja näen heidät talon ohi kulkevalla tiellä. Seison talon vieressä olevan puun takana ja katson poliisien taskulampun valokeiloja. Ne osoittavat meidänkin mäkeemme, mutta kukaan ei kuitenkaan tule pihalle asti.

Aamulla polisiit tulevat uudestaan kyselemään autosta. Kukaan ei tiedä mitään.