Kesällä voi leikkiä ulkona kaikkea mukavaa. Arskan ja Sepen pihalla on iso kasa hiekkaa ja meillä on muovisia autoja millä leikimme siellä. Teemme teitä ja tunneleita ja ajamme autoilla näitä pitkin ja alta. Teemme taloja missä asumme. Suunnittelemme Arskan kanssa, että sitten kun olemme vanhoja niin meillä on yhteinen talo, missä molemmat asumme. Me ollaan niin hyviä kavereita ja vietämme päivät pitkät yhdessä.

Arskan isällä on vaalea ihan uusi Skoda ja siinä on radiokin. En ole ennen nähnytkään autossa radiota. Käymme ajelemassa sillä joskus ja se on taas niin mukavaa. Olen paljon heidän luonaan ja syönkin siellä joskus. Niitten äidin nimi on Kerttu ja isän Olavi ja molemmat ovat kivoja.

Joskus otamme puusta pari ohutta oksaa ja kuorimme ne. Toisesta tulee ohjaustanko ja toisesta antenni. Meillä on moottoripyörät ja täytyyhän niissä antenni olla. Niillä sitten viiletämme ympäriinsä ja suullamme pidämme moottorin ääntä. Matse on melkein aina meidän kanssamme, mutta joskus me kiusaamme häntä. Kerran otimme Matsen lakin ja aloimme heittämään sitä, emmekä antaneet lakkia hänelle. Matse lähti kotiin ja pian hänen äitinsä tuli ja sanoi, että ei meidän Mattia saa kiusata. Ei me muutenkaan tykätä Matsen äidistä, kun se on kummallinen. Ei sinne voi oikein koskaan mennä kun hänen äitinsä pelkää jotain bakteereja.

Kirkonrottaa leikimme usein ja kymmentä tikkua laudalla. Metsässä leikimme monnisia ja pihalla voi taas leikkiä suutarisia. Hypätään me ruutuakin välillä, vaikka se onkin vähän likkamaista. Niin, ja sitten pennisiä. Pennejä koitetaan heittää mahdollisimman lähelle seinää ja se kuka saa lähemmäksi ottaa kaikki rahat ja sanoo kruuna tai klaava ja heittää rahat ilmaan. Jos sanoi kruuna niin saa kaikki kruunapuolella olevat rahat. Se kuka tuli tokaksi saa heittää seuraavaksi. Jos raha jää pystyyn sitä sanotaan kuuvaloksi.

Isälläni särkee pää. Sitä särkee aina, joka päivä. Hän syö siihen lääkkeeksi pulveria. Sen nimi on Hota ja se on valkoista jauhetta. Hän syö sitä koko ajan. Kerran isäni muuttui ihan keltaiseksi ja oli sellainen monta päivää. Sitä sanottiin keltataudiksi. En tiedä mitä sekin tarkoittaa. Joskus ajattelen, että hän on sairas ja kuolee.

Isä on aika hiljainen. Ei se puhu oikein mitään koskaan paitsi kun on vieraita ja ne pelaavat korttia. En muista, että hän nauraisikaan tai hymyilisi. En oikein tykkää, että hän on semmoinen. Vähän pelottaakin välillä.

On meillä muuten puhelinkin. Meidän numero on 275 ja siinä puhelimessa on sellainen veivi mitä veivataan ja sieltä kuuluu ääni "Keskus" ja sitten voi pyytää äänen yhdistämään jonnekin. Sillä puhelimella otetaan vastaan leipätilauksia ja sitten ne kirjoitetaan paperille ylös.