Kesä meni samalla lailla kuin edellisetkin. Loppukesän kohokohta oli matka Ruotsiin. Teimme sen vanhalla pienellä Ms Kasteholmalla ja myrsky oli melkoinen. Muistan kun olimme laivan keskiosassa , varmaan sen takia että siellä ei keinuttanut niin kovin ja  vierellämme oli ämpäri. Pikkuveljeni oli mukanani ja oksensimme kyllä kaiken mitä vatsassa oli, ja olihan siellä.

Nukahdimme ja heräsin keskellä yötä kun oli aivan tyyni ja kuu loisti taivaalta ja valaisi meren pintaa. Ei ollut enää paha olo ja se näky yöllä oli niin kaunis. Olimme Tukholmassa osan päivää ja leikimme laivan kannella lopun aikaa. Saimme sieltä uudet pyssyt ja asevyön ja nallipyssyillämme paukuttelimme pitkin laivan kantta. Saimme matkan aikana käydä komentosillallakin ja tapasimme laivan kapteenin.

Koulu alkoi taas kesän loputtua ja syksyllä kouluun piti viedä puolukoita. Muistan, että se oli jokaisen vanhemman tehtävä kerätä ja lähettää niitä lastensa mukana. Heti koulun alkaessa Virtasen Seppo kuoli. Seppo oli meidän luokallamme ja hän hukkui Raisionlahteen. Seppo oli mennyt uimaan ja oli tullut äkkisyvää, eikä hän sieltä enää ylös tullut. Kynttilä paloi Sepon pöydällä. Olin muutaman kerran käynyt heillä ja kuolema vaivasi mieltäni pitkään.

Opin sitten ajamaan autoakin. Lähellä kotiani on Artukaisten lentokenttä. Ei siellä enää lentokoneita ole, mutta kenttä on jäljellä. Menimme sinne veljeni ja isän kanssa ajamaan Fordsonilla. Ajoin ensin isäni sylissä ja sitten alleni laitettiin tyyny ja sain ajaa itsekin. En kyllä muista kuka painoi kytkintä ja kaasua.

Koulussa on oma keittiö ja ruoka on kyllä hyvää, paitsi vispimarjapuuro, mitä inhoan sydämeni pohjasta. Koulussa on aina pari oppilasta vuorollaan viikon järkkärinä. Ne menee sukunimen mukaisessa järjestyksessä ne parit. Järkkärin pitää aina pyyhkiä taulu, eikä tarvitse mennä välitunnille. Saan tytön parikseni. Hänellä on tukka kahdella palmikolla ja pällään skottiruudullinen hame ja punainen pusero. Hänen tukkansa on punainen ja hänellä on pisamia. En kerro kenellekään, että salaa tykkään punatukkaisesta tytöstä, enkä ainakaan hänelle, enkä äidille kun se ei tykkää tytöistä.

Se nuori Helena, joka oli leipomossa vähän aikaa töissä lopetti ja Viisaan Aili tuli takaisin. On sillä Aililla kova ja vähän kimittävä ääni ja aina kun hän puhuu niin tuntuu siltä kuin Aili huutaisi